Miksi opiskelen fysioterapiaa?

Jaa tämä:

Taustaa

Miksi lähdin opiskelemaan fysioterapiaa? Se on kysymys johon ei ole yksiselitteistä vastausta, ja on monen sattuman summa että päädyin nykyiseen tilanteeseen. Lähdin aikoinaan isäni jalanjäljissä ja tämän kehotuksesta hoitoalalle. Ammatillisen minän kypsyttyä vuosien työkokemuksen jälkeen tiedän että olen omalla kentälläni toimiessa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ihmisen hyvinvointia tukien ja lisäten. Olen saanut kasvaa ja kehittyä alallani erilaisten ammatillisten lisäkoulutusten kautta ja työnteko on tuntunut luontevalta. Ajauduin tilanteeseen jossa kolmivuorotyön tekeminen ei enää ollut ainakaan hetkeen vaihtoehtona kun lapsi oli aloittamassa koulu-uraansa; päivätyön tarve oli ilmeinen että voin olla kotona lapsen kanssa illat ja viikonloput.

Olin jo lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen hakenut jatkokoulutuksiin pariinkin otteeseen. Olin kerran aiemmin hakenut fysioterapiaopintoihin saamatta kuitenkaan kutsua pääsykokeisiin. Kaksi kertaa sain ja annoin pois sairaanhoitajakoulutuksen paikan, se koulutus ei tuntunut oikealta ratkaisulta vaan jatkoin työelämässä kunnes perhetilanne vaati työaikojen järkeistämistä. Lyhyesti ilmaistuna olin sen verran onnekas että pääsin sisään fysioterapiaa opiskelemaan, työnantaja antoi opintovapaata parin ensimmäisen kouluvuoden ajaksi ja aloitin koulunkäynnin samana syksynä kun lapsi meni ensimmäiselle luokalle. Opintojen toisen ja kolmannen vuoden välisenä kesänä palasin omaan työhöni ja viimeiset ajat teen osittaista työaikaa opintojen ohessa.

Vanhaa ja uutta

Uuden opin integroiminen jo olemassa olevaan ammattiminääni luo omat haasteensa ja etunsa. Hoitajan näkökulman tulee muuttua entistä vahvemmin kuntouttavaksi, terapeuttiseksi, syvemmäksi. Siinä missä aiemmin olen toiminut ”automaattiasetuksilla”, joudun taas käyttämään aikaa ja ajatuksia perustellen itselleni (ja tuleville asiakkaille) mitä, miten ja miksi toimitaan ja hahmottaen monimutkaisia syy-yhteyssuhteita kuntouttavan prosessin etenemisestä, haasteista ja mahdollisuuksista. On toisaalta virkistävää kokea olevansa hyvin vihreä alalla joka on raameiltaan tuttu. Fysioterapeuttinen ammatillisuus tulee rakentumaan kokemuksen myötä ja ottaa aikaa ennen kuin osaan asioita niin hyvin että pystyisin toimimaan samalla tavoin automaattiasetuksilla kuin mitä hoitajan työssä toimin. Aiempi ammattitutkinto tuo mukanaan paitsi kokemuksen asiakasvuorovaikutussuhteissa toimimisesta, myös positiivisen muistutuksen siitä että alalla uusi ihminen voi ja saa kokea olevansa juuri se, alalla uusi ja kokematon. Tiedän aiemmasta että näin ei tule aina olemaan asianlaita, todellinen ammattiosaaminen kehittyy vasta valmistumisen jälkeen kokemuksen ja toiston myötä. Aiempi työtausta on kuitenkin ehdoton hyöty nykyisissä opinnoissa.

Miksi fysioterapia?

Ihmisen hyvinvoinnin tukeminen ja lisääminen menetelmästä riippumatta on asia joka kiehtoo. Kuntoutumisen edistämisen kenttä on laaja ja toimintatapoja ja -menetelmiä on lukuisia. Olen jo hoitajan työssä kokenut uuden oppimisen ja ammatillisen kasvun olevan itselleni tärkeää polttoainetta ja nyt pääsen tutustumaan ihmisen toimintaan ja toiminnallisuuteen toisaalta hyvin yksityiskohtaisesti mutta myös avarakatseisesti, kumpaakin itselle ihan uudella tavalla. Erilaisten fysioterapeuttisten menetelmien kirjo on hyvin laaja ja jatkokoulutus- ja erikoistumismahdollisuuksista riittää valinnanvaraa jokaiseen makuun. Fysioterapeutin peruskoulutus tuo kuitenkin itselleni osaamista ihmisten anatomiasta, fysiologiasta, erilaisista tuki- ja liikuntaelinvaivoista, toiminnallisuudesta, toimintakyvyn käsitteistä, auttamismenetelmistä, terapeuttisesta harjoittelusta jne. Mitä pidemmälle opiskelut jatkuvat sen selkeämmäksi käy ymmärrys siitä miten moniulotteisia olentoja olemme ja kuinka toimintakykyämme rajoittavat vaivat vaikuttavat eri olemuspuoliimme (fyysinen/psyykkinen/sosiaalinen). Toki näin ajattelin aiemminkin mutta nyt saan tieteelliset perustelut ja opit sinne pohjalle vahvistamaan niitä asioita joiden eteen haluan töitä tehdä.

Fysioterapeuttisen näkemyksen kautta pystyn tarkastelemaan ihmistä entistä laajemmin. Pystyn nimeämään sekä mielen että kehon toiminnallisuuteen liittyviä ongelmakohtia, tuomaan perustellen kehitysehdotuksia ja suunnittelemaan kuntouttavia prosesseja jotka edesauttavat ihmisen kaikkien olemuspuolien hyvinvointia. Oma kiinnostukseni fysioterapian kentällä on kokonaisvaltaiseen, psykofyysiseen ihmisnäkemykseen perustuva käsitys ihmisen moniulotteisesta luonteesta. Mielen ja kehon yhteys. Sitä ei voi vähätellä tai aliarvioida ja sen asian parissa haluan työskennellä. Paljon on vielä opittavaa mutta mieli avoinna koko ajan tarttuu vähän lisää matkaan mukaan 🙂

Fysioterapeuttina voin työpaikasta riippuen työskennellä sekä osana tiimiä että itsenäisesti. Ammatillinen valmius oman työn suunnitteluun ja toteutukseen ovat seikkoja joilla on myös suuri merkitys. Mahdollisuus toimia yrittäjänä avaa hurjasti uusia mahdollisuuksia joita aiemmin en ainakaan samassa mittakaavassa ole voinut toteuttaa. Paitsi työn sisältöön, myös työn toteutustapaan fysioterapeutin koulutus tuo toivottua uudistusta ja monipuolisuutta.

Jaa tämä:

Vastaa