Pyhitä höntsäpäivä!

Jaa tämä:

Lepopäivä. Höntsäilyhetki. Rauhallinen tempo. Touhukkaassa elämäntyylissä helposti jää vaihteet suurempaan silmään kuin mitä huomaakaan. Menevyydessä ei sinänsä ole mitään haittaa mutta kokonaisuuden tasapainon hallitseminen on tärkeää, ja joskus vähän hankalaakin hommaa.

Aktiivinen ihminen tarvitsee vastapainoksi myös passiivisempaa ja erinäisistä vastuista vapaata aikaa. Me ihmiset olemme erilaisia ja reagoimme erilailla tiettyihin vastuutaakkoihin tai osallistuvan tekemisen määrään. Yksi asia on varma ja se on se että jokaisella meillä on piste jonka ylittäessä kuorma käy liian raskaaksi ja alkaa ilmetä haittoja. Niin sanotulla stressi-haavoittuvuusmallilla kuvataan kuormituksen tasoa ja sen luomia vaikutuksia yksilölle. Tietty määrä kuormitusta on tärkeää ihmisen vireystason ylläpitämiseksi, mutta liian suuri määrä kuormitusta kirjaimellisesti ylikuormittaa. Käytännössä ajatus on sama kuin mitä tarkoitetaan lääkeaineen terapeuttisella leveydellä, eli lääkeainepitoisuuden on oltava tietyllä tasolla hoitavan vaikutuksen ilmenemiseksi mutta kun pitoisuus on liian suuri, alkaa ilmentyä lääkkeen haittavaikutuksia.

Kaikki ihmiset eivät ymmärrä ajatella sitä että myös neutraalina tai positiivisena koettu kuormitus kuten työ, opiskelu tai urheilu ovat kuormitusta. Mitä enemmän ihmisellä on tekemistä ja taakkaa, vaikka se ei itsessään tuntuisikaan pahalta, kasvattaa kuormituksen yhteismäärää joka saattaa ennen pitkää tai hetkittäin ilmentyä erilaisena stressioireiluna. Kaikki stimulaatio on stimulaatiota, oli se sitten huonoa tai hyvää. Oma suhtautumisemme stimulaatioihin eli se pidämmekö kuormitusta positiivisena tai negatiivisena saattavat kasvattaa itse stimulaation kuormavaikutusta. Presentaation pitäminen vastaa vaikkapa yhden tunnin työskentelyä eikä itsessään ole työlästä, mutta siihen liittyä tunnesidos työ- tai kouluyhteisön edessä puhumiseen ja kuuntelijoihin vaikutuksen tekemiseen liittyen voivat kasvattaa kokemuksen rasittavuutta. Toisaalta, paatuneellekin esitelmöijälle kahdeksan, tunnin pituisen esitelmän pitämistä vaatinevat mielen tason ponnisteluja enemmän kuin kahdeksan tunnin ”tavallinen” työskentely.

Edeltävän alustuksen on tarkoitus johtaa seuraavaan itselleni tärkeään opin paikkaan. Tämä on muuten huomattavasti helpompaa yrittää kertoa toisille kuin toteuttaa itse: höntsäilypäivät ovat tärkeitä ja kristillisen käskynkin mukaisesti lepopäivää tulisi kunnioittaa.

Lepo voi olla ruumiin lepoa mutta ennen kaikkea mielen rauhoittumisen kannalta tärkeää lepoa. Jokaisella on omia keinojaan ja ajatuksia täydellisen vapaapäivän viettämisestä. Sohvalla herkkujen mässyttäminen ja koko päivän leffamaratoniin osallistuminen voi olla fyysisesti helppo toteuttaa muttei ehkä kuitenkaan se ihan paras tapa höntsäillä. Kuitenkin, jollekin se on se tapa mikä soveltuu. Lepopäivän sisältö voi olla rauhallinen maisemareittiä pitkin tehty kävelyretki, eväiden kera ulkona läheisten kanssa vietetty brunssihetki tai pitkospuilla lintutornille tehty syksyn viimeisten auringonsäteiden vangitsemisretki (artikkelikuva on tällaiselta retkeltä).

Höntsäilypäivinäkin voi olla fyysisesti aktiivinen, mutta ei hikeen asti. Mielen ei saisi hengästyä vaan tekemisen tulisi olla lempeää ja mutkatonta.

Minulla on huomenna höntsäpäivä. Saatan käydä salilla mutta teen sen iisisti, voin ottaa pitkän kävelylenkin mutten tee sitä fyysisyys edellä vaan vaikkapa äänikirjaa kuunnellen ja rauhaisasti. Mitä tahansa päätänkin tehdä niin asennoidun niin että se on viikon kuormaa tasaavaa ja myös sitä positiivista stressiä vähentävää.

Viva la Höntsä!

Jaa tämä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *